Suomen kehityspolitiikka vastaa ajankohtaisiin haasteisiin. Tulosten taustalla ovat pitkäjänteisyys, reagointikyky ja sitoutuminen arvoihin.
Suomen kehitysyhteistyö tuottaa tuloksia, jotka edistävät ulkopolitiikan tavoitteita ja kansainvälisten sitoumusten toteutumista. Kehitysyhteistyöllä Suomi vaikuttaa ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaisemiseksi.
Tulokset syntyvät rahoituksen ja asiantuntemuksen avulla. Vuodesta 2016 toteutetut leikkaukset ovat vähentäneet saavutettujen tulosten määrää. Suomen on järkevää keskittyä rajalliseen määrään teemoja ja toimintoja.
Riittävä pitkäjänteisyys on välttämätöntä tulosten saavuttamiseksi, sillä yhteiskunnalliset muutokset vaativat aikaa. Samalla kehitysyhteistyön on jatkuvasti uudistuttava, koska toimintaympäristö muuttuu ja uutta tietoa on käytettävissä.
Konfliktit, ilmastonmuutos, tasa-arvon puute ja oppimisen kriisi uhkaavat kuitenkin saavutettuja tuloksia.
Johtopäätökset
1. Suomen kannattaa keskittää riittävät resurssit tärkeimpien tavoitteiden saavuttamiseen
Suomi saa aikaan tuloksia parhaiten silloin, kun rahoitus yhdistyy riittäviin henkilöresursseihin. Tulevina vuosina on tärkeää priorisoida Suomen tavoitteita ja keskittää voimavaroja. Näin saadaan asiantuntemus, vuoropuhelu ja vaikuttamistyö tulostavoitteiden tueksi.
Suomen sitoutumisen kestävään kehitykseen tulisi näkyä kehitysrahoituksen vakaana kasvuna. Tarvitaan selkeä suunnitelma 0,7 prosentin BKTL-osuuden saavuttamiseksi sekä toimia yksityisen rahoituksen moninkertaistamiseksi ilmasto- ja kehitysrahoitukseen.
2. Tulokset edellyttävät linjan säilymistä ja kykyä reagoida muutoksiin
Tulosten saavuttaminen kehityskumppanien ja kumppanimaiden kanssa vaatii pitkäjänteistä toimintatapaa. Tulevina vuosina ja hallituskausina on tärkeä rakentaa työtä nykyisten tulostavoitteiden pohjalle ja välttää voimakkaita vaihteluja. Toiminnan on kuitenkin jatkuvasti mukauduttava sekä muutoksiin olosuhteissa että tulosseurannan havaintoihin.
On järkevää kasvattaa ohjelmien kokoa siellä, missä hyviä tuloksia on saatu aikaan. Kehitysyhteistyövarojen kohdentamisen ei jatkossakaan tule perustua yksinomaan tulosten saavuttamiseen, vaan resurssien kohdennus edellyttää aina monipuolista harkintaa. Suomen tuki kohdistuu usein vaikeisiin haasteisiin riskialttiissa toimintaympäristöissä, joissa tuki on perusteltua vaikka tavoitteiden saavuttaminen onkin epävarmaa.
3. Arvopohjaisuus lisää vaikuttavuutta
Suomi on vahva edelläkävijä inklusiivisessa eli kaikille sopivassa opetuksessa, seksuaali- ja lisääntymisterveydessä ja -oikeuksissa sekä puuttumisessa moniperusteiseen syrjintään. Tulevina vuosina Suomen on tärkeä hyödyntää tätä ja jatkaa kumppaneita ja toimintatapoja strategisesti etsivänä edelläkävijänä näillä aloilla, joilla tukea erityisesti tarvitaan. Kahdenvälisessä yhteistyössä on toimittava taitavasti, kumppanimaiden omistajuutta kunnioittaen.
Suomen tulee myös vahvistaa rahoittamissaan ohjelmissa ihmisoikeuksien, vammaisten ihmisten, ilmastokestävyyden ja sukupuolten välisen tasa-arvon huomioon ottamista. Samoin erityistä huomiota tulee kiinnittää vähiten kehittyneiden maiden tukemiseen.
4. Hauraita ja konfliktimaita on tuettava pääsemään jaloilleen
Riskit tulosten romuttumisesta konfliktien, luonnonkatastrofien ja ilmastonmuutoksen vuoksi on otettava nykyistä paremmin huomioon Suomen kansainvälisessä yhteistyössä. Yhä merkittävämpi osa Suomenkin kehitysyhteistyöstä tehdään hauraissa maissa ja tilanteissa, joissa lahjamuotoinen kehitysyhteistyö on tärkeä väline. Näissä maissa yhdistyvät usein konfliktin, pitkäaikaisen köyhyyden ja ilmastonmuutoksen seuraukset. Myös varautuminen katastrofeihin on heikointa. On kehitettävä parempia keinoja tukea näitä maita kokonaisvaltaisesti.
5. Kehitysyhteistyön toimeenpanon ja kehitysrahoituksen uudistamista syytä jatkaa
Kehitystulosten saavuttamiseen tarvitaan erilaisia rahoituskanavia ja politiikka-aloja. Suomen on hyvä jatkaa innovatiivista kehitysrahoitusta (kuten finanssisijoitukset), joka täydentää lahjamuotoista tukea ja jonka odotetaan moninkertaistavan tulosten määrän.
Suomalaisen kehitysyhteistyön on jatkossakin tähdättävä kumppanimaissa tapahtuvaan todelliseen muutokseen, joka kantaa myös, kun Suomi ei enää osallistu työhön paikan päällä. Tässä suhteessa merkittävää parannusta on tapahtunut. Samalla kuitenkin toiminnan suunnittelua samoin kuin tulosten ja pidemmän aikavälin vaikutusten seurantaa on syytä kehittää edelleen. On tarpeen vahvistaa temaattista ja tulosjohtamista, yhteistyön mukauttamista sekä tavoitteellista vaikuttamistyötä.
6. Kehitystulokset voivat vahvistua kokonaisvaltaisemmalla toimintatavalla
Kestävän kehityksen tavoitteita edistetään kaikella Suomen politiikalla. Suomen kehityspolitiikan tavoitteet on syytä ottaa huomioon nykyistä vahvemmin Suomen ulko- ja turvallisuus-, ilmasto-, energia- ja kauppapolitiikassa sekä silloin, kun Suomi kehittää yritysvastuuta ja kansainvälisiä verosääntöjä.
Kehityspolitiikan kyky saada aikaan tuloksia ja tukea pitkän aikavälin muutoksia on syytä nähdä osana kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja seurantaa sekä osana monien muiden alojen ja toimijoiden kokonaisuutta.
Myös kehitysyhteistyön eri muotojen keskinäistä synergiaa on hyvä vahvistaa tulosten parantamiseksi entisestään. Kokonaisvaltaisempi tarkastelu, selkeämmät yhteiset prioriteetit, yhtenäisemmät tavat asettaa ja seurata tavoitteita sekä entistä yhdenmukaisemmat toimintatavat mahdollistavat yhteistyötä. On tärkeä kehittää suomalaisen kansalaisyhteiskunnan, yksityissektorin, investointi-, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan yhteistoimintaa sekä keskenään että valtion kanssa.